Something colourful for a change! A 3D-bear on a card I made following a sketch of a challenge. There also had to be some ribbon or twine included. I put a wide translucent ribbon between the two green panels.
Vaihteeksi jotain värikästä Koukussa kortteihin -haasteen luonnoksen pohjalta. Mukana piti olla myös nauhaa tai narua. Minä laitoin leveän läpikuultavan nauhan tuonne vihreitten suikaleitten väliin.
3D-nalle on Tiimarin peruja. Kuviopaperi on isosta skräppipaperilehtiöstä, jonka muistaakseni olen ostanut joskus Lidlistä. Vihreää paperia löytyi silppukuorestani melkeinpä tismalleen tämänkokoinen pala. Kohokuvioin sen jonkun lehden kylkiäisenä tulleella pikkuisella kohokuviointitaskulla. Tai ehkä pitäisi sanoa "uppokuvioin", kun nuo pallurat nyt tuli laitettua sisäänpäin. Pienet valkoiset napit ovat haaraniittejä.
Naureskelin itsekseni, että tulipa tästä harvinainen kortti meikäläiselle, ei vain aiheen tai värien perusteella, vaan myös siksi, että maltoin olla ressaamatta paperien reunoja! Ruskeaa mustetta sentään sutaisin kehystämään korttia. Oikean yläreunan kuppikakun leikkasin veitsellä nallen alle jääneestä paperista, kun tuo kulma uhkasi muuten jäädä niin tyhjäksi. Tässä vielä tuo luonnos, jonka käänsin peilikuvaksi.
18.3.2015
16.3.2015
Rouva, joka ei pysynyt tolpillaan
Do you remember this card of mine that didn't stand upright because of too much weight on the charm side of the card? Well, now the problem is solved, since I added some metal on the other side as well. At last I'm pleased with the card.
Muistatteko vielä tämän korttini, joka ei suostunut pysymään pystyssä, koska toisella sivulla oli liikaa painoa? Nyt ongelma on vihdoin ratkaistu, kun lisäsin metallia myös toiselle sivulle.
Muistatteko vielä tämän korttini, joka ei suostunut pysymään pystyssä, koska toisella sivulla oli liikaa painoa? Nyt ongelma on vihdoin ratkaistu, kun lisäsin metallia myös toiselle sivulle.
Tuo pieni nauhaan ripustettu hattu ei ihan vielä yksinään riittänyt raskaan saappaan vastapainoksi, vaan sisäkanttakin piti tasapainottaa strategisesti asetetulla kolikolla. Vihdoinkin kortti on sellainen kuin halusin eli pyöreä ja seisova! Periksiantamattomuus on hyve näissä askarteluhommissa.
14.3.2015
Pääsiäismunien koristelua
Here is my tutorial (in Finnish) for Easter eggs decorated with paper pieces from a standard office paper punch. It takes about 3 hours to make one, but it's great fun especially after the first hour. If you decide to make one, please note when planning the patterns that the amount of pieces varies according to the circumference of the egg parts. Have fun and enjoy!
Lupasin vuosi sitten FB:n askartelufoorumilla tehdä tarkemman ohjeen näistä reijittimenpaloilla koristelemistani pääsiäismunista, ja vihdoin tänään sain aikaiseksi ottaa kameran ulottuville ja näpertää kahdeksannen munani. Jos haluat saada nopeasti tehtyä korillisen koristeltuja pääsiäismunia, niin sitten tämä ohje ei ole sinua varten. Yhden munan tekemiseen menee minulta nimittäin noin kolme tuntia, mikä ei vielä sisällä reijittelyvaihetta :D
Aluksi otetaan väreiltään yhteen sopivia papereita ja napsutellaan väri kerrallaan tavallisen toimistoreijittäjän tyhjään säiliöön ympyröitä. Todennäköisesti saat säiliöstä ensin talteen valkoiset ympyrät jo valmiiksi, mikäli se on ollut paperien päävärinä normaalikäytössä. Tavallinen kopiopaperi käy hyvin ja sen voi työn nopeuttamisesti taittaa kaksin- tai jopa kolminkertaiseksi ennen lävistämistä. Oranssia paperia kuvassa lävistää tyttäreni, joka nopeasti sisäisti kätevimmän kohdistustyylin tuolla vanhalla 70-luvun reijittimellä. Uudemmat reijittäjät ovat yleensä jäykempiä ja siksi hiukan vaikeakäyttöisempiä.
Jokaisen kerroksen viimeinen pala pujotetaan kerroksen ensimmäiseksi liimatun palan alle. Kukan keskustaksi munan kärkeen valitaan mahdollisimman ehjä pala. Muut voivat olla yhdeltä sivulta hiukan rikkinäisiäkin, koska seuraava pala ja seuraava kerros peittävät kolot. Kuvassa tekeillään oleva ruskea kierros on munan vaikein osuus, koska se pujotetaan aiemmin liimatun kerroksen eli kukan alle. Tämän jälkeen jokainen kerros tulee aina edellisen päälle, jolloin suomupeite alkaa muodostua.
Tästä lähtee siis ensimmäinen tavallinen kierros. Koeta pitää palojen väli tasaisena sekä sivu- että korkeussuunnassa. Kuvioita suunnitellessasi ota huomioon, että palojen määrä vaihtelee munan ympärysmitan mukaan. Keskivaiheelle, (eli ensimmäisen tunnin näpertelyn jälkeen) pystyy tekemään hienoimmat kuviot, kun samanlevyisiä kerroksia tulee useampi peräkkäin. Yksivärisellä kerroksella ympärysmitan muutokset eli palojen lisäykset ja vähennykset saa helpoiten piiloon. Esimerkkinä tummanvihreä kerros alla.
Suomupinta saa muotonsa, kun seuraavan kierroksen palat kohdistetaan siten, että edellisen kerroksen paloista jää näkyviin viuhkan muotoinen alue. Ylläolevassa kuvassa olen tekemässä kuviota, jonka tällä kierroksella yhtä vihreää palaa seuraa kolme oranssia. Tarkistan hyvissä ajoin ennen kierroksen loppua, täsmääkö palojen lukumäärä, jotta mahdollisen palojen lisäyksen saa hienovaraisesti tasattua laajemmalle alueelle. Kuvasta poiketen liima on helpointa ottaa yhteen palaan kerrallaan, koska muuten yhtä palaa asetellessa seuraavan palan liima ehtii jo kuivua.
Noin kolmen tunnin jälkeen loppu alkaa jo häämöttää. Säädän tässä vaiheessa tarvittaessa kerrosten korkeutta, jotta loppuun muodostuu taas siisti "kukka". Jos et laita munaan ripustuslankaa, niin voit edetä palojen asettelussa loppuun asti ilman kommervenkkejä.
Minun munissani on ripustuslenkki siellä munan tylpemmän kärjen puolella, joten ne saa halutessaan roikkumaan. Korissa säilytettäessä kapeampi kärki on ylhäällä, jolloin narut jäävät piiloon. Ripustuslangaksi pujotan ompelulangan silmukaksi viimeiseen reijityspalaan. Solmu jää piiloon palan alle, ja liimaa käytän tässä palassa reilummin ripustuksen pitävyyden varmistamiseksi.
Oranssisävyinen muna on valmis. Käytin murrettuja sävyjä, koska aiemmissakin munissa oli niitä.
Olisi mukava nähdä teidän tuotoksianne, jos innostutte kokeilemaan tätä tekniikkaa! Hienoa jälkeä ilman paperien napsutteluvaihetta saattaisi saada aikaan myös paljeteilla, mutta ne vaativat varmasti toisenlaisen liiman. Mukavaa näpertelyä pääsiäistä odotellessa!
Lupasin vuosi sitten FB:n askartelufoorumilla tehdä tarkemman ohjeen näistä reijittimenpaloilla koristelemistani pääsiäismunista, ja vihdoin tänään sain aikaiseksi ottaa kameran ulottuville ja näpertää kahdeksannen munani. Jos haluat saada nopeasti tehtyä korillisen koristeltuja pääsiäismunia, niin sitten tämä ohje ei ole sinua varten. Yhden munan tekemiseen menee minulta nimittäin noin kolme tuntia, mikä ei vielä sisällä reijittelyvaihetta :D
Aluksi otetaan väreiltään yhteen sopivia papereita ja napsutellaan väri kerrallaan tavallisen toimistoreijittäjän tyhjään säiliöön ympyröitä. Todennäköisesti saat säiliöstä ensin talteen valkoiset ympyrät jo valmiiksi, mikäli se on ollut paperien päävärinä normaalikäytössä. Tavallinen kopiopaperi käy hyvin ja sen voi työn nopeuttamisesti taittaa kaksin- tai jopa kolminkertaiseksi ennen lävistämistä. Oranssia paperia kuvassa lävistää tyttäreni, joka nopeasti sisäisti kätevimmän kohdistustyylin tuolla vanhalla 70-luvun reijittimellä. Uudemmat reijittäjät ovat yleensä jäykempiä ja siksi hiukan vaikeakäyttöisempiä.
Kun katsot, mistä kohtaa paperi lävistyy, voit maksimoida hyötysuhteen, ja saat naksuteltua reiät mahdollisimman läheltä toisiaan. Kaksi riviä reikiä yltää lävistämään rinnakkain, minkä jälkeen paperin saa helposti revittyä reikiä myöten seuraavaa kerrosta varten. Palat kannattaa säilyttää väreittäin jaoteltuina esim. (kannellisessa) jääpalarasiassa. Omiani pidän filmipurkeissa, jotka ovat säästyneet 90-luvulta, jolloin tein ensimmäiset reijitinpalatyöni.
Koristelun pohjana on varminta käyttää massamunia eikä puhallettuja kananmunia kuten itse teen, koska voin kokemuksesta kertoa, että harmitus on suuri, kun puristaa vahingossa munan rikki äherrettyään sen kanssa pari tuntia! Aloita päällystäminen siitä päästä, jonka haluat jäävän alimmaiseksi eli pohjalle. Minä aloitan kapemmasta päästä. Käytän itse liimana tavallista paperiliimaa eli Erikeeperiä. Tee ensiksi "kukka" ilman keskustaa liimaamalla palat irtonaisesti limittäin ympyrämuotoon. Liimaa kannattaa ennemmin käyttää liian vähän kuin liikaa. Minusta on helpointa edetä palojen kiinnittämisessä vastapäivään eli vasemmalta oikealle.Jokaisen kerroksen viimeinen pala pujotetaan kerroksen ensimmäiseksi liimatun palan alle. Kukan keskustaksi munan kärkeen valitaan mahdollisimman ehjä pala. Muut voivat olla yhdeltä sivulta hiukan rikkinäisiäkin, koska seuraava pala ja seuraava kerros peittävät kolot. Kuvassa tekeillään oleva ruskea kierros on munan vaikein osuus, koska se pujotetaan aiemmin liimatun kerroksen eli kukan alle. Tämän jälkeen jokainen kerros tulee aina edellisen päälle, jolloin suomupeite alkaa muodostua.
Tästä lähtee siis ensimmäinen tavallinen kierros. Koeta pitää palojen väli tasaisena sekä sivu- että korkeussuunnassa. Kuvioita suunnitellessasi ota huomioon, että palojen määrä vaihtelee munan ympärysmitan mukaan. Keskivaiheelle, (eli ensimmäisen tunnin näpertelyn jälkeen) pystyy tekemään hienoimmat kuviot, kun samanlevyisiä kerroksia tulee useampi peräkkäin. Yksivärisellä kerroksella ympärysmitan muutokset eli palojen lisäykset ja vähennykset saa helpoiten piiloon. Esimerkkinä tummanvihreä kerros alla.
Suomupinta saa muotonsa, kun seuraavan kierroksen palat kohdistetaan siten, että edellisen kerroksen paloista jää näkyviin viuhkan muotoinen alue. Ylläolevassa kuvassa olen tekemässä kuviota, jonka tällä kierroksella yhtä vihreää palaa seuraa kolme oranssia. Tarkistan hyvissä ajoin ennen kierroksen loppua, täsmääkö palojen lukumäärä, jotta mahdollisen palojen lisäyksen saa hienovaraisesti tasattua laajemmalle alueelle. Kuvasta poiketen liima on helpointa ottaa yhteen palaan kerrallaan, koska muuten yhtä palaa asetellessa seuraavan palan liima ehtii jo kuivua.
Noin kolmen tunnin jälkeen loppu alkaa jo häämöttää. Säädän tässä vaiheessa tarvittaessa kerrosten korkeutta, jotta loppuun muodostuu taas siisti "kukka". Jos et laita munaan ripustuslankaa, niin voit edetä palojen asettelussa loppuun asti ilman kommervenkkejä.
Minun munissani on ripustuslenkki siellä munan tylpemmän kärjen puolella, joten ne saa halutessaan roikkumaan. Korissa säilytettäessä kapeampi kärki on ylhäällä, jolloin narut jäävät piiloon. Ripustuslangaksi pujotan ompelulangan silmukaksi viimeiseen reijityspalaan. Solmu jää piiloon palan alle, ja liimaa käytän tässä palassa reilummin ripustuksen pitävyyden varmistamiseksi.
Oranssisävyinen muna on valmis. Käytin murrettuja sävyjä, koska aiemmissakin munissa oli niitä.
Olisi mukava nähdä teidän tuotoksianne, jos innostutte kokeilemaan tätä tekniikkaa! Hienoa jälkeä ilman paperien napsutteluvaihetta saattaisi saada aikaan myös paljeteilla, mutta ne vaativat varmasti toisenlaisen liiman. Mukavaa näpertelyä pääsiäistä odotellessa!
10.3.2015
Luistelukortti
Thanks to all of you still following, although my blog is getting more and more quiet! Here is a vintage DT card with the theme "Joys of winter" using an image from Nellie's Vintage.
Kiitos teille ihanat, kun jaksatte käydä ja kommentoida, vaikka postaukset täällä harvenevat harvenemistaan! Tässä edellisen Koukussa kortteihin -vintagehaasteen kortti teemalla "Talven riemuja".
Kuva on taas Nellie's Vintagen. Taustalla Pionin skräppipaperia ja kuvan oikeassa reunassa joulupaperikosta leikattu ja MS:n boordilävistimellä pitsikuvioitu suikale. Stanssatun ja lumiaineella pinnoitetun lumihiutaleen päällä on metallinen lumihiutaleriipus, jonka reikään solmin halkaistun Eurokankaan kujapitsin pätkän. Helmikiekuroilla viimeistelin kokonaisuuden. Niistä tulee itselleni mieleen luistinten piruettikuviot jäällä.
Tässä vielä lähikuva riipuksesta. En enää muista, mistä sen olen ostanut. Tuo pitsinauha on vaaleansinistä.
Kiitos teille ihanat, kun jaksatte käydä ja kommentoida, vaikka postaukset täällä harvenevat harvenemistaan! Tässä edellisen Koukussa kortteihin -vintagehaasteen kortti teemalla "Talven riemuja".
Kuva on taas Nellie's Vintagen. Taustalla Pionin skräppipaperia ja kuvan oikeassa reunassa joulupaperikosta leikattu ja MS:n boordilävistimellä pitsikuvioitu suikale. Stanssatun ja lumiaineella pinnoitetun lumihiutaleen päällä on metallinen lumihiutaleriipus, jonka reikään solmin halkaistun Eurokankaan kujapitsin pätkän. Helmikiekuroilla viimeistelin kokonaisuuden. Niistä tulee itselleni mieleen luistinten piruettikuviot jäällä.
Tässä vielä lähikuva riipuksesta. En enää muista, mistä sen olen ostanut. Tuo pitsinauha on vaaleansinistä.