Voe tokkiinsa

Eli lisää poroja. Joo, myönnetään, meni vähän puujalkahuumorin puolelle.

Kolme porokorttia, joissa yhteisinä nimittäjinä lumiukko- ja kuusipaperit. Meillä on makuuhuoneessa yksi näin ihanan punainen seinä, eikä siihen olla kyllästytty näissä kuudessa vuodessa, jotka se on tuon värinen ollut. Tämän kuvan otin salamalla, koska luonnonvaloa ei kerta kaikkiaan riittänyt värien toistamiseksi. Näkyypähän samalla vähän selkeämmin tuo Tiimarin porojen metallipinta ja pyöristetyt muodot.

Näissä korteissa vähän enemmän väri-ilottelua. Tältä värit näyttävät ilman salamaa pitkällä valotusajalla, eli aika punaiseksi menee. Olen sen verran nirso värisävyjen suhteen, että ylemmän kuvan seinän punainen on yksi lempiväreistäni, mutta alemmassa kuvassa se näyttää aivan liian kirkkaanpunaiselta minun makuuni.
Ai niin, ja piti vielä juhlallisesti ilmoittaa, että tuo vasemmanpuolimmainen porokortti on tämän vuoden 200. kortti kaiken kaikkiaan! Siihen on laskettu mukaan myös keräilykokoiset kortit. Joulukortteja tulikin urakoitua yli oman tarpeen, eli 58 tänä vuonna, kun en yhtään suorittanut välilaskentoja, vaan ajattelin, että niitä täytyy tehdä paljon.