Gellipainantakurssin tuotoksia: Vihko, osa 1

Happy new year 2019! Here are the first images of a notebook I made on the Gelli printing class I participated last year. Most of the pages have image transfers from magazines on them.

Hyvää kortteiluvuotta 2019! Tässä vielä viime vuodelta Ahjolan gellipainantakurssilla tekemäni ensimmäinen isompi työ. Sidoimme muistikirjan, jonka kannet oli koristeltu gelliprintein, mutta itse halusin myös vihkon sisälle printtejä, joten liimailin sivuille lähinnä kuvansiirtotekniikalla tehtyjä tuotoksiani. Jaan taas kuvat kahteen postaukseen. Toinen osa tulee tänne.

Kannen tein vanhasta sinisävyisestä vuosikalenterista. Sileähkölle paperille printatuista pinnoista irtoili maalia paikka paikoin, joten lisäsin aukkokohtiin vielä lopuksi maalia suoraan kukkasabluunan läpi töpöttämällä. Liimasin punaisesta gelliprintistä lävistämäni kukan toiseen huonosti onnistuneeseen painokohtaan, ja koristelin kukan timanttikeskustalla ja tarrakoukerolla.

Vasemmalla näkyy vihkon kaksinkertaiseksi taitettu sisäkannen lieve, jonka printin päädyin lopulta peittämään leimaamalla sen päälle kaksi riviä kukkaboordia hopeanvärisellä musteella. Sinimustan sisäkannen kasvinlehdet printtasin muistaakseni ruusuorapihlajan lehdillä. Oikealla näkyy vihkon ensimmäinen sivu, jolle liimatussa printissä on pohjalla tahaton kuvansiirto kantena käyttämästäni kalenterista ja päällä lainamaskin avulla painetut merenelävät.

Toisella sivulla on sininen kuvansiirto moposta, jonka pohjapaperista kuultaa laulunsanoja. Kolmossivulla on nenutteleva pariskunta siirrettynä aikakauslehdestä.

Seuraavissa kuvansiirroissa on naisia auringossa: vasemmapuoleinen istuu rantakivellä ja oikeanpuoleinen nostaa aurinkolasejaan viltin päällä makoillen.

Vasemmanpuoleinen kuva on hyvä esimerkki gellipainannan prosessista. Pohjalla on aikakauslehden naisen kuva, jota yritin ensiksi turhaan siirtää toiselle paperille ruskealla maalilla. Kaikkien lehtikuvien kanssa se vain ei onnistu. Jotta käyttämäni maali ei menisi hukkaan, jatkan yleensä painamista vielä lehtikuvankin päälle. Tähän kuvaan tein maskilla perhoskiekurakuvion mustaa maalia käyttäen. Perhosista osa kuitenkin osui niin tummalle kohdalle pohjalla ollutta lehtikuvaa, etteivät ne oikein erottuneet taustastaan, joten printtasin päälle vielä kerran keltaisella värillä käyttäen maskina toisesta lehdestä leikkaamaani naisen sivuprofiilia. Lopultakin lopputulos miellytti silmääni!
Oikeanpuoleisella sivulla on todella tarkkana siirtynyt kuva lehtimainoksesta, jonka päälle lisäsin vain hiukan oranssia väriä käyttämällä piirtoheitinkalvosta tekemääni maskia, johon on tehty neljä soikionmallista reikää stansseilla.

Kirjailija kirjahyllynsä edessä on varmaankin yksityiskohtaisin kuvansiirtoni. Harvoin ne näin tarkkarajaisina piirtyvät! Oikeanpuoleinen nainen siirtyikin hiukan salaperäisempänä.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on kaksi naisen kuvaa rinnakkain. Siirrossa käytin oliivinvihreää ja violettia maalia, jotka sekoittuivat yhteen mielestäni tosi kauniisti. Vaaleampi väri on hopeanhohtoinen. Oikean reunan tausta on valkoinen ja painoin sen tyhjäksi jääneeseen vasempaan reunaan kiekuran käyttämällä sabluunana paperia, josta olin stanssannut kiekuran.

Tämä on koko vihkosesta oma suosikkikuvani! Tummat musta, punainen ja violetti sekoittuivat hienosti ja naisen paidan leopardikuvio näyttää todella hauskalta noissa väreissä. Yhtään ei haittaa, vaikka varjossa oleva silmä ei erotukaan.

Oikealla siirretty kuva ja vasemmalla alkuperäinen lehtikuva, johon lisäsin maskeilla kuviointia. Tassunpainallus oikealla on lävistetyllä sabluunalla tehty.

Kaksi siirrettyä kuvaa tässäkin. Oikealla olevan oikeaan laitaan printtasin vielä luurangon stanssatulla sabluunalla ja lisäsin sille valkoiset kimaltavat tarrasilmät.

Vasemmanpuoleisessa kuvansiirrossa jäi hiukan harmittamaan se, ettei naisen nenää näy, koska alkuperäisessä kuvassa siinä oli niin pieni kontrasti, mutta sen sijaan vaaleaan maaliin tuli tummaa raitaa keskelle kasvoja, ja nyt ihmissilmä tulkitsee nuo raidat nenän ääriviivoiksi, jolloin lopputulos muistuttaa nenäapinaa. Oikeallakin vaaleaan maaliin tuli raidoitusta tummemmasta, mutta siinä ne puolestaan luovat hienon illuusion sateesta tai valuvista kyyneleistä.

Suurin osa siirtämistäni kuvista on ihmisiä, koska lehdissäni on enimmäkseen henkilöitä. Vasemmalla on kuitenkin tuuletin, joka siirtyi paperille mukavan selkeänä ja oikealla pienoislentokone omistajineen. Lisää gellipainannalla siirtämiäni kuvia näet huomenna.