What these two hobbies have in common, is that they're making me face mistakes in a good way. As a perfectionist, I'm often scared of making mistakes, but in playing and singing and crafting, they're not a disaster, but something you learn from, and they can even be seen as a source of creativity.
Minulla on kortinteon lisäksi toinenkin rakas harrastus. Soitan bassoa ja laulan bändissä nimeltään Bitte. Mieheni soittaa koskettimia ja pari ystäväämme kitaraa ja rumpuja. Välillä meillä on toinenkin kitaristi. Tänä viikonloppuna soitamme yksityisillä festareilla kolmen muun bändin kanssa, ja olen aivan täpinöissäni! Emme esiinny kovinkaan usein; tähän mennessä pari kertaa vuodessa, mutta huviksemme soittelemme ja harjoittelemme melkein viikottain meillä kotona. Soitamme lähinnä menneiden vuosikymmenien poppia, kuten Beatlesia, Eric Claptonia Vaya con Diosia jne.
Se, mikä näitä kumpaakin harrastusta yhdistää, on se, että ne pakottavat minut kohtaamaan virheitä hyvällä tavalla. Perfektionistina pelkään virheitä, mutta näissä harrastuksissa virhe ei olekaan katastrofi, vaan oppimisen paikka ja luovuuden lähde.
Näinhän se on, että virheistä oppii ja jokainen niitä tekee. Olemme ihmisiä. Arvokkaita, ihania ihmisiä juuri sellaisine ominaisuuksinemme, kuin olemme, teemme.
VastaaPoistaVoi wau!! Mahtava meno teillä, vielä kun sais kuvaan äänen mukaan:) Mukava fiilis kuvista kyllä välittyy! (minäkin soittelen kitaraa, mutta vaan itseni iloksi ja lasteni kauhuksi:) hih!
VastaaPoista