Vauvaonnitteluja 3-D-kuvista

Minäkin halusin kokeilla valmiiden LeSuhin 3-D-kuvien leikkelyä ja kokoamista ja ihan mukavaahan se on - varsinkin kun pääsee kortin sommitteluvaiheeseen. Tässä kortissa oikealla Tiimarin kuviopaperia, nurkissa saman puulaakin valokuvakulmatarrat, joista olen leikannut taskuosan ylitulleen läpinäkyvän reunan pois. Paperipitsi leikattu Fiskarsin boordilävistimellä, päällä oleva nauha on paidan sisältä irtileikattu ripustuslenkki.

  

Sinisessä nallekortssa taustalla kuplamuovilla leimattua vaaleanvihreää paperia ja tummansinistä banaanipaperia Harrasteesta ostamastani paketista. Sydän ja boorditarra reunassa ovat Tiimarin skräppäystarrasetistä.

Hopeanvärisen Tiimarin korttipohjan päällä pala tyttären huoneen kohokuvioista (keiju)tapettia ja valkoista aaltopahvia.

Kuvan alla kultaista askartelufoliota ja valkoinen kattauspaperi, vai miksi noita kutsutaan? Paperi Luontoliiton, kulmien ääriviivatarrat Sinellistä. Neutraali kortti, kun ei tässä vaiheessa vielä tiedetty sukupuolta.

Kummipojan syntymäonnittelukortissa kuvan taustalla kohokuvioinen kuultopaperi aarrelaatikostani, sininen paperi ja raidallista pojan huoneen nalletapettia, jonka nalle muuten kurkistaa takakannen keskellä. Fiskarsin boordilävistäjällä kuvioidun keltaisen paperin päällä kolme muovikukkaa Askartelukerhon tutustumispaketista, kukkien keskellä kukanmuotoiset ääriviivatarrat. Kulmissa myös Sinellistä hankittuja ääriviivatarroja ja alaosassa Askartelukerhon läpikuultava nauha, jota en viitsinyt kiinnittää kuin reunoista, ettei teippi näkyisi.

Kolmiulotteisia kortteja

Linnunpöttökortti uuteen kotiin on leikattu ja taiteltu Cheryl Owenin mallin mukaan (Kortintekijän opas). Paperi on Tiimarin kuviopaperipakkauksesta ja kullanvärinen aaltopahvi aikanaan Suomalaisen kirjakaupan tarjouksesta ostamastani askartelupakkauksesta. Sydämenmuotoinen haaraniitti Tiimarista. Kortin saa taitettua litteäksi, jolloin se mahtuu tavalliseen kirjekuoreen, teksti on kirjoitettu katon sisäpuolelle.

Tämä prinsessa on kiinni korttipohjassa vain mekkonsa helmojen reunoista, eli hänen keskellään kulkee harjataitos korttipohjan laaksotaitosta vasten. Mekon yläosaan on vaaleanpunaisen kartonkipohjan päälle leikattu kakkupaperia, kukkapuska on lahjapaperista, ihonväriset osat olen leikannut kopiopaperista, kruunun kullanvärisestä paperista. Hiukset olen leikannut siten, että ne menevät ylhäältä tytön kasvojen päälle ja alhaalta ylävartalon taakse. Silmät leikkasin valkoisesta paperista ja piirsin mustalla ja sinisellä tussilla, suu on punaista tarraa. Kortin etukansi, joka siis näkyy sekä reunoilta että prinsessan takaa, on purppuraa Luontoliiton paperia. Tähdet kulmalävistäjästä, reuna leikattu kuviosaksilla. 

Kortin etukansi on vielä tyhjä, koska en tiedä vielä, mikä kortti tästä tulee. Prinsessa muuttuisi helposti morsiameksi hunnun ja sulhasen lisäämisellä, jolloin kannestakin tehtäisiin hääaiheinen; syntymäpäiväkortin kanteen riittäisi numero, muuhun onnitteluun toinen prinsessa tms.

 

Tämä ystävänpäiväkortti on tehty samalla tekniikalla, tosin puolet kapeammassa koossa. Tiimarin ruusukuvioinen kuultopaperi on leikattu sydämen muotoon ja sen sisälle on leikattu pienempi, vain reunoistaan kiinni oleva sydän, joka on taitettu harjataitokselle. Pikkusydämen keskelle on leikattu valkoisesta tulostuspaperista vielä pienempi sydän, johon on kirjoitettu ystäväni nimi. Valkoinen sydän on kiinnitetty kuultopaperiin sydämenmotoisilla haaraniiteillä, joita on kaksi myös reunoilla koristeena. Kuultopaperiin ja valkoiseen paperiin on leikattu pieni sydämenmuotoinen aukko pikkusaksilla. Yläkulmat on koristeltu kuviolävistimellä ja alareuna hopeanvärisellä tarrasuikaleella. Kirjottu ruusu ylhäällä on revitty vanhoista verhoista, jotka olin harmikseni konepessyt reiäillisiksi. 

Neljävuotiaan synttärisankarin sienikortti on taas taitettu samaan tyyliin ruskeasta kartongista ja oranssista paperista. Sienen lakin reunassa olevassa reiässä kiemurtelee askartelupunoksesta pätkäisty toukka, jonka pää, tuntosarvet, suu ja silmät on leikelty pienistä paperinpaloista. Valokuva omasta tyttärestäni ja päivänsankarista on leikattu ja liimattu korttipohjaan, sienen jalka on ruskeaa paperia, joka on taiteltu nousemaan esiin lasten välistä. Sadepisarat on leikattu hopeanvärisestä tarrasta. Tekstistä olen sutannut nimet. Kannessa oli tyttäreni piirros.  

Kasveja ja kollaaseja

Tähän 60-vuotispäiväkorttiin laitoin neljää paperia Tiimarin punakultaisesta kuviopaperipakkauksesta. Niiden päällä pystyssä on läpikuultavasta himmeänmustasta kankaantapaisesta ja kullanvärisestä aaltopahvista leikatut suorakulmiot. Prässättyjen lehtien alla on vielä revityt palat itsetehtyä keltaista, kullanvärisellä servetillä kuvioitua paperia. Alaosan nauha kiertää etu- ja takakannet.

Ystäväpäiväkortissa vuodelta 2008 on kolme erilaista kasvia kotipihasta. Orvokit ovat läpiväkyvässä neliössä kalvon ja kontaktimuovin välissä, vaaleanpunaisen kukan ja vihreän lehdet taustat on kerrostettu papereista. Valkoisissa neliöissä on ylhäältä alapäin lueteltuna japaninkielistä tekstiä, piirretyt kulmatäplät ja koneommelta reunustettuna kullanvärisillä tarrasuikaleilla. Reuna leikattu kuviosaksilla.

 

Kaksi isoa prässättyä orvokkia on liimattu revitylle vihertävälle paperille, rypistetylle kullanväriselle foliolle ja vihreälle pohjalle, joka on Sadolinin maalivärin näytekortti.

Hääkortteja 2007 ja 2008

Hääkorteissa lähden mieluiten liikkeelle hääkutsun väreistä, koska yleensä ne vastaavat häiden teemavärejä tai ainakin miellyttävät lähettäjiänsä. Limenvihreä paperi ja kuori ovat peräisin parikymmentä vuotta vanhasta Luontoliiton paperikosta, kuten monet aiemmissakin korteissa näkyneet murretunsävyiset paperit. Vasempaan reunaan on liimattu kuviosaksilla leikattu harmaa suikale ja Tiimarin lahjanauhaa. Foliosydänten tausta on itsetehtyä keltaista paperia ja kehykset leikattu kullanvärisestä aaltopahvista.

 

Ruskean värimaailman hääkortissa keskipisteenä kiiltokuva, taustalla itsetehtyä keltaista paperia ja foliotähtiä, reunassa kuviosaksilla punaisenhohtavasta mainoskirjekuoresta leikattu suikale.

Taustalle oli kerrostettu ruskeaa kulmalävistimellä kuvioitua paperia, vanhahtavaa lahjapaperia, jota oli myös kortin sisällä tekstipaperin taustalla, keltaista itsetehtyä paperia ja lehdestä leikattu sydänkonvehti.

Ruskeaa paperia, leikattu kuvioreuna ja kiiltokuva löytyvät tästäkin hääkortista, jonka alareunaa kiertää punainen nauha. Pyöreäksi leikattu aukko on peitetty kuultopaperilla, joten tummanpunainen tekstisivu kuultaa aavistuksen verran läpi. Yhdeksän foliotähteä alareunassa symboloivat hääparin tuohon mennessä yhdessä viettämiä vuosia. Sisäsivun punaisen tekstipaperin reunoilla oli samaa vanhanaikaisen näköistä lahjapaperia kuin edellisessä kortissa. Lahjaan ripustettavaksi tein samoista aineksista myös kuvan pakettikortin.

 

Kortin taustan ainekset pääosin samoja kuin tässä ja edeltäneissä korteissa, paitsi keskipisteenä olevat kyyhkyset, jotka leikkasin vanhasta valmiskortista. 

Vuoden 2008 hääkortin päävärinä oli punainen. Tiimarin ruusupaperin päällä raidallinen kuultopaperi ja kotipihan kasvin sydämenmuotoinen lehti. Kuultopaperin alareunaan kokeilin siksak-ommelta koneella (ilman lankaa) ja leikkasin paperin reunan kuviota myötäillen. Yläkulmien täplät hopeanväristä tarraa.

Sisällä olikin kortin varsinainen juju, eli sydämen lävistävä liikkuva nuoli Paul Jacksonin mallin mukaan (The Pop-up Book). Sydämen aukon taustalla Tiimarin ruusupaperi, nuolen aukon takana japaninkielistä tekstiä matkailumonisteesta. Tekstistä olen sutannut nimet ja päiväykset, joten sommittelu näyttää  tässä melko epätasapainoiselta. Pakettikortissa samoja papereita ja muotoja. 

Konfirmaatiokortteja

Konfirmaatiokortti miehen kummipojalle 2008. Hopeanvärinen korttipohja Tiimarista, samoin kuin keskellä oleva lahjanauha. Vasemmassa reunassa on mattamustaa kankaantapaista ja ristin muotoon liimatut koristetimantit. Nauhan alla vielä kuviosaksilla koristeltu paperisuikale.

Tapanani on koristella myös korttien takakansi ja signeerata ne etunimelläni ja vuosiluvulla. Tämän kortin taustalla samaa mustaa "kangasta" ja itsetehtyä keltaista paperia, jossa on pintakuviona hopean- ja kullankirjavaa servettiä. Risti on piirretty hopeanvärisellä kohovärituubilla ja viimeistelty foliotähdellä.

 

Samana vuonna pääsi ripille myös oma kummityttöni, jonka kortti on tässä. Kotipihastamme poimitut, prässätyt orvokit on kiinnitetty kontaktimuovilla kalvolle korttipohjan kartonkiin leikkaamani aukkoon. Aukosta näkyy sisäosan lankakuvioinen paperi, joka taitaa olla taas Tiimarista, kuten myös aukkoa reunustava pinkki hohtava ryppypaperi. Risti on leikattu hopeanvärisestä tarrasta ja teksti on ääriviivatarra.

Hillitympää värienkäyttöä

Aika harvoin tulee käytettyä korteissa näin vähän värejä, mutta lopputulos miellyttää silmää sen verran, että voisin kokeilla toistekin. Kasvin lehti on jostain kerätty ja prässätty, oikeassa reunassa on Tiimarin leveää lahjanauhaa ja perinteiset foliotähdet ylänurkassa. Kaikki paperit, joista osa tarrapohjaisia, ovat peräisin aarrelaatikosta, joka saatiin pelastettua entisen kesätyöpaikkani roskakuormasta. Laatikko oli täynnä paperitukun pieniä näytekansioita, joissa on erilaatuisia, -paksuisia ja -värisiä paperinpaloja. Onneksi toinen kesätyöntekijä keksi kysäistä, kiinnostaisivatko kansiot minua, ja siitä lähtien olen saanut laatikosta materiaalin korttiin jos toiseenkin!  

Kissa kippurahäntä

Itsetehdyn paperin päälle repimällä muotoillun kissan malli on Kate Twelvetreesiltä, mutta villalangasta punottu ja rautalangalla jäykistetty häntä oli oma keksintöni. Hännän juuren olisi kyllä voinut piilottaa siistimmin koko kissan alle. 

Haikara tulee!

Vauvaonnittelu vuodelta 2004 Tracey Ann Turnerin ohjeen mukaan (kirjasta Ilahduta omalla kortilla). Aukossa Tiimarin kultalangasta riippuva haikara on leikattu kuviokartongista, jalkoihin, siivenkärkeen ja nokkaan liimattu kullanväristä tarraa, nyytti valkoista raidallista kuultopaperia, jonka sisällä kuviollinen vaaleanpunainen paperi. Tausta leikattu taas kerran siitä vanhasta muistikirjasta. Aukon alla keskellä lukee vauvan syntymäpäivä, jonka kumitin pois kuvasta.

Kollaaseja ja prässättyjä kasveja

Repimällä ja liimaamalla toteutettu syntymäpäiväkortti kirkkaanvärisistä tulostuspapereista, numerot leikattu mustasta kartongista ja koristeena foliotähtiä. Malli Vivienne Bolton: Kortintekijän iso ideakirja.

Äitienpäiväkortissa lehdestä leikattuja vadelmia, rypistettyä foliota, muistikirjasta leikattu vaaleanpunainen suikale, kuviosaksilla leikattu tulostuspaperi ja alhaalla foliosydänten alle liimattu untuvatyynystä karanneet untuvat.

Hääkutsumme vuodelta 2002 oli näin yksinkertainen, koristeena ainoastaan aikakauslehdistä kuviolävistimellä leikatut perhoset. Jutun juju olikin taustapaperissa, jonka tein itse valkoisista ja vaaleanpunaisista tulostus- ym. papereista. Vaaleanpunainen väri näyttää kuvassa sameammalta kuin luonnossa. 

Syntymäpäiväkortin timanttitarrakuvion alla olevaan itse tehtyyn paperiin käytin valkoisia ja vaaleanpunaisia tulostuspapereita ja Online-kuponkeja, harmittavat keltaiset läikät ovat tulleet kukan terälehdistä, joita ei edes näy tässä arkissa.

Seuraavan paperin teinkin sitten keltaisen sävyissä, ja kuvassa olevasta arkista tuli niin paksu, että se kävi korttipohjaksi sellaisenaan. Yksinkertaisessa syntymäpäiväkortissa prässätty vaahteranlehti.

Vaahteranlehdistä on koottu tämäkin yksinkertainen kortti. Yksi varsista on vuosien saatossa hukkunut.

Lisää kuivattuja kasveja, värien ilotulitusta ja kuviosaksien käyttöä. Näistä syntyi isänpäiväkortti.

Haalistunut pensashanhikin kukka tulppaanin terälehtien päällä, nurkat koristeltu kulmalävistäjällä.

Sukeltaja

Vuonna 2003 näpersin siskoni syntymäpäiväksi tällaisen kolmeosaisen sukeltajakortin. Etusivun keskellä on aukko, jossa roikkuu langasta lehdestä leikattu ja kartongilla vahvistettu sukeltajahahmo sekä hopeanvärisestä askartelufoliosta leikattu kala. Alareunaan on leikattu vapaalla kädellä rypistetystä paperista korallia ja liimattu litteä simpukankuori. Kortin toisen sivun hiukan pienempään aukkoon on liimattu läpinäkyvälle kalvolle kontaktimuovilla samanlaisia hopeisia kaloja, alareunassa koralli. Muutama kala ui myös kolmannella sivulla, jonka taustaksi on liimattu vaaleansininen pyörteilevää vettä muistuttava paperi (vanhasta muistivihosta), alhaalla koralli. Mielestäni syvyysvaikutelman luominen onnistui tällä tavalla aika kivasti; kalaparvi näyttää uivan eri suuntaan kuin simpukkaa havitteleva sukeltaja.

Pop-up -lintuja

Vuonna 2001 mieheni sai minulta tällaisen lintukortin, jossa linnun nokka sulkeutuu korttia avattaessa. Mallina toimi Theresa Pindrothin työ, jonka kuva löytyi Clive Stevensin kirjasta Paperitaidekoulu. Nokan mekanismi (vastakkaiset v-taitokset) näkyy paremmin seuraavassa ylempää otetussa kuvassa.

 

Siivet ovat korttipohjassa kiinni vain yläosastaan ja niiden sisäpuolelle on kirjoitettu viesti. Linnun päässä olevat höyhenet on napattu isäni perhontekovehkeistä, ja maana on kangastilkku. Nyt on valopisteet linnun silmissäkin toteutettu leikkaamalla ja liimaamalla.

Seuraavana vuonna tein siskolleni samantyyppisen syntymäpäiväkortin yksinkertaisemmalla tekniikalla, jossa nokka on laikattu viiltona suoraan korttipohjaan. Värivalintojen perustana siskon silloiset lempivärit.

Lisätään nyt tämäkin tänne, vaikkei kokonainen lintu olekaan. Liekö lintu ollenkaan? 30-vuotiskortin etukansi oli hillitty pinkki, ja sisällä tämä papereista ja aaltopahvista leikattu yllätys.